Erilaisia eristemateriaaleja on useita, jotka voidaan jakaa kolmeen luokkaan: kaasu, neste ja kiinteä. Yleisesti käytettyjä kaasuneristemateriaaleja ovat ilma, typpi, rikkiheksafluoridi, eriste PC-kalvo ja niin edelleen. Yhtiön silikonikumit itseliimautuva nauha on myös eräänlainen eristysmateriaali.
Nestemäiset eristemateriaalit sisältävät mineraalieristysöljyt, synteettiset eristysöljyt (silikoniöljy, dodekyylibentseeni, polyisobutyleeni, isopropyylibifenyyli, diaryylietaani jne.). Kiinteät eristemateriaalit voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin luokkiin. Orgaaniset kiinteät eristysaineet sisältävät eristäviä maaleja, eristäviä liimoja, eristäviä papereita, eristäviä kuituja, muoveja, kumeja, lakka maaliputkia ja eristäviä impregnoituja kuituja, sähkökelmuja, komposiittituotteita ja liimanauhoja, sähkömekaanisia laminaattituotteita ja vastaavia. Epäorgaanisia kiinteitä eristemateriaaleja ovat pääasiassa kiilto, lasi, keramiikka ja niiden tuotteet. Sitä vastoin kiinteiden eristemateriaalien valikoima on myös tärkein.
Erilaisista sähkölaitteiden vaatimuksista eristysaineiden suorituskyvylle on oma painotus. Korkeajännitteisten sähkölaitteiden kuten korkeajännitteisten moottoreiden, suurjännitekaapeleiden jne. Eristysmateriaalit vaativat suurta eristystehoa ja alhaisen dielektrisen häviön. Pienjännitelaitteita tarvitaan pääasiassa mekaanisen lujuuden, murtovenymän ja lämpöä kestävien laatujen osalta.
Eristysmateriaalien, kuten sähköisten ominaisuuksien, lämpöominaisuuksien, mekaanisten ominaisuuksien, kemiallisen kestävyyden, säänkestävyyden ja korroosionkestävyyden makroskooppiset ominaisuudet liittyvät läheisesti sen kemialliseen koostumukseen ja molekyylirakenteeseen. Epäorgaaniset kiinteät eristemateriaalit koostuvat pääasiassa piistä, boorista ja erilaisista metallioksideista, pääasiassa ionisesta rakenteesta, korkean lämmönkestävyyden pääominaisuuksista, työlämpötila on yleensä yli 180 ° C, hyvä stabiilisuus, vastustuskyky ilmakehän ikääntymiselle, resistanssi Kemialliset ominaisuudet ja pitkäaikaisen ikääntymisen tehokkuus sähkökentän vaikutuksesta; mutta suuri hauraus, pieni iskulujuus, korkea paine ja pieni vetolujuus; huono jalostuskyky. Orgaaniset materiaalit ovat yleensä polymeerejä, joiden keskimääräinen molekyylipaino on 104-106, ja niiden lämmönkestävyys on tavallisesti pienempi kuin epäorgaanisten materiaalien. Materiaalit, jotka sisältävät aromaattisia renkaita, heterosykliä ja piitä, titaania ja fluoria, ovat lämmönkestävämpiä kuin yleiset lineaariset polymeerimateriaalit.
Eristysmateriaalien dielektrisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tärkeät tekijät ovat molekyylien napaisuus ja polaaristen komponenttien sisältö. Polaaristen materiaalien dielektrisyysvakio ja dielektrinen häviö ovat korkeammat kuin ei-polaaristen materiaalien, ja epäpuhtaus-ionien adsorptio on helppo adsorboida johtavuuden lisäämiseksi ja dielektristen ominaisuuksien pienentämiseksi. Siksi on välttämätöntä kiinnittää huomiota puhdistamiseen ja estämään kontaminaatio eristysmateriaalien valmistuksen aikana. Kondensaattoreiden dielektrikat edellyttävät korkeita dielektrisiä vakioita, jotta niiden ominaispiirteitä voidaan parantaa.
